Pennut ja emo voivat hyvin. Mimmi jatkaa hurjaa painonnostoaan, viiden vuorokauden aikana on painoa tullut lisää +80 grammaa, Vekaralle +63 grammaa ja Kamullekkin jo + 50 grammaa. Kun noita pentuja katsoo, niin kyllä heti erottaa mahan koosta Mimmin ja Kamun. Okei, onhan Mimmi selvästi rusehtavampi kuin pojat, joten siitäkin erottaa. Kamun ja Vekaran erotan toisistaa vain takajalan käpäläpöydän merkeistä (mikäköhän tuo oikea termi olisi?). Jotenkin jännää tuo Kamun hidas painonnousu. Se on innokkaana nisällä ja puolustaa omaansa raivokkaasti. Mutta se myös nukahtaa sille vähän "kesken kaiken", joten sen nähdessäni vähän pyllyä taputtaen herättelen sitä jatkamaan syömistä.

Kovasti odottelen silmien avautumista, vähän näyttää siltä kuin Mimmin silmäluomet olisivat ihan vähän jo raottuneet. Mutta ehkä se on vain luuloa. Tosin sitten kun pentujen silmät aukeavat, alkaa valokuvaton kausi. Silmät ovat aluksi hyvin herkät, joten salamalla ei kuvia enään oteta. Menen töihin ensiviikolla, joten kotona meillä ollaan vain aamulla ja iltapäivästä, jolloin valo ei millään taida riittää kuvaamiseen ilman salamaa.

Meillä kävi jo ensimmäiset vieraat katsomassa pentuja, tosin eri aikoihin. Tiedän, monen mielestä liian aikaisin. Mutta kun alakerran lapset Essi ja Lausi ovat vähän niinkuin meidän "lisälapsia",  niin arvasin että Luna ei reagoi mitenkään heidän täällä oloon. Ensin tuli Essi ja hän jo ovella alkoi juttelemaan sekä tuli pentulaatikkoa kohti. Luna oli juuri silloin imettämässä ja kun kuuli Essin äänen, niin kierähti selälleen "rapsuta minua mahasta" asentoon.  No siinhän pentujen otteet nisistä irtosi ja alkoi kamala vinkuminen. Nopeasti tilanne rauhoittui ja Essi silitti Lunaa ja vähän pentujakin. Laurin tullessa meille pennut nukkuivat ja Luna oli pesän ulkopuolella. Luna meni hieromaan poskeaan Laurin jalkaan ja taisi siinä jotain jutellakkin. Kun Lauri meni pentulaatikon viereen istumaan, Luna nopeasti hieraisi itseään hänen jalkaan ja meni syömään. Luovutti ilmiselvästi vahtivuoron Laurille! Tosin muita vieraita emme päästä meille vähään aikaan, mutta ehkä jonkun valokuvataitoisen sitten, kun pentujen silmät ovat auenneet sekä tietenkin Exlibriksen Anne odottaa kovasti kylään pääsyä.