Kaikki päättyy aikanaan, kuten nyt tämä meidän pentuprojekti.

Vekara luovutettiin tiistaina 3.3.09 ja Selanna torstaina 5.3.09. Vekara lähti espoolaiseen perheeseen, jossa kolme lasta ja vajaa kaksivuotias somali-persialaismix. Kotiutuminen on sujunut mallikkaasti ja kissat jo vetelevät rallia pitkin asuntoa. Selanna muutti uuden äipän luon Kruunuhakaan Helsinkiin. Perheessä ei ole muita kissoja, mutta ehkä sitten sen kohdalla toteutetaan samaa kuviota kuin Lunan. Selannalla teetetään ainakin yksi pentue, ehkä niistä joku jää sitten emon seuraksi.

Nyt Luna ja Sirius totuttelevat elämään keskenään ja hyvinhän se menee. Vähän on Sirius ihmeissään kun leikkikaverit lähtivät, mutta onneksi edes mamma on tallessa! Elintila vähän laajeni, koska päästimme Siriuksen vihdoin myös parvekkeelle. Siellä se sitten olisikin aivan koko ajan! Välillä se on aivan pakko ottaa sisälle lämmittelemään, mutta kohta se taas sitten vinkuu parvekkeen oven edessä pääsyä ulos.

Mietin kovasti että mitä tämä pentuprojekti opetti ja merkitsi minulle sekä koko perheelle. Tämähän kesti reilun vuoden, oli paljon rankempi kuin kuvittelin ja varsinkin kalliimpi! Mutta toisaalta oli ihan uskomattoman upeata seurata tätä näin läheltä, olla paikalla pentujen syntymän hetkellä sekä oli aivan ihanaa seurata niiden kehittymistä pienistä rääpäleistä suuriksi persooniksi.

Vaikeinta oli tietenkin Vekarasta ja Selannasta luopuminen. Mutta kun toisaalta tiesi alusta asti, että meille voi jäädä vain yksi pentu, niin siihen alkoi jo asennoitua aivan alusta lähtien. Kuten eräs aby-kasvattaja kirjoitti niin "pennut ovat meillä vain lainassa ja kun ne pääsevät omiin koteihin, niin vasta silloin niiden elämä alkaa"!

Kiitos kaikille tätä blogia seuranneille, nyt on aika lopettaa tähän kirjoittaminen. Vähän haikea olo, mutta aika aikansa kutakin, kuten vanha mutta niin osuva sanonta menee.

terveisin Päivi, Luna ja Sirius